Mesiäinen
Buckfast
Search For the Best Bee
Buckfast -rotuna syntyi Buckfastin luostarissa Veli Adamin jalostustyönä 1920
BUCKFAST KANNAN ALKUPERÄ
— Veli Adamin konekirjoitetun dokumentin mukaisesti —
1915 : Tämä oli viimeinen vuosi jolloin meidän alueella vielä esiintyi kotoperäistä mustaa mehiläisrotua, ennen kuin Wight saaren epidemia hävitti sen lopullisesti. Syksyllä tämän alueen mehiläishoidon neuvoja ennusti, että ensi kevääseen mennessä mahdollisesti kaikki mehiläiset kuolisivat. Meidän 46 pesästä 16 selviytyi talvesta. Selviytyneet olivat joko puhtaita italialaisia(Ligurian) tai niiden risteytyksiä.
1916 : Jaokkeiden ja Italian tuontiemojen avulla kuntien määrä nostettiin takaisin 46 pesään. Kotoperäisen mehiläisen häviämisen jälkeen taudista ei enää näkynyt oireita.
1917 : Maan hallitukselta tulleen pyynnön johdosta kuntien määrä lisättiin sataan. Tarvittavat emot kasvatettiin siitä kannasta, joka selviytyi talvesta 1915-1916.
1918 - 1919 : Näiden kahden vuoden aikana lähetettiin satoja jaokkeita ympäri Britanniaa, jotta voitaisiin korvata Wightin saaren epidemian tappioita. Tarvittavat emot kasvatettiin epidemiasta selvinneestä kannasta. Vuonna 1919 kasvatettujen emojen joukossa oli yksi emo, jossa oli kaikki haluttavat ominaisuudet niin italialaiseta kuin alkuperäisestä mustasta mehiläisestä. Tämä emo nimettiin sittemmin Breeder No. B-1, ja se on nykyisen kannan lähtöpiste.
1920 : Breeder No. B-1 emosta kasvatettiin 1920 lähemmäs sata emoa. Yhtä paljon kasvatettiin emoja myös Nicosiasta Kyprokselta tuodusta emosta.
1921 : Breeder No. B-1:n jälkeläiset ylittivät kaikki odotukset 1921.
1922 : Kahdesta Breeder No. B-1:n tyttärestä otettiin toukkia emonkasvatukseen. Toisen - No. B-2 - tyttäret osoittautuivat sisuspunkille vastustuskykyisiksi, kun taas sisaremon, No. B-3, tyttäret osoittautuivat äärimmäisen alttiiksi sisuspunkille. Alttius sisuspunkille oli niin suurta, että tuskin yhtään pesää, jossa oli B-3:n tytär emona, selviytyi talvesta 1922 – 1923.
Links:
Varroan keston jalostustyö
Lunden Resistant Queen - Varroaa kestävän mehiläiskannan jalostustyö alkoi vuonna 2001, jolloin pesille annettiin viimeinen elokuun punkkitorjunta. Tästä eteenpäin punkkeja torjuttiin vain oksaalihapolla, joka vuosi pienemmällä määrällä, kunnes vuonna 2008 marraskuussa annettiin vimeinen 3 ml oksaalihappo hapotus. Tämän jälkeen ei ole tehty mitään torjuntoja. Jalostusprosessi ei ollut helppo, kesti n. 10 vuotta, jonka aikana Juhani liitti kantaansa mm. Primorskin varroaa kestävää kantaa. Jalostustyön aikana talvitappiot kävivät pahimmillaan 70%:ssa, välillä ei ollut kuin 4 pesää hengissä. Kovan luonnonvalinnan johdosta Juhani pääsi mehiläismaailman mittakaavassa harvinaislaatuiseen lopputulokseen, jonka ovat vahvistaneet johtavat emokasvattajat euroopassa mm. Paul Jungels Luxenburgista ja Jurgen Brausse Saksasta. 4 vuoden testauksen loppupäätelmänä: "Lunden Line 85 ei tarvitse minkäälaista varroan torjuntaa." Näitä emoja käytetään nykyisin keski-Euroopassa runsaasti siellä, missä mehiläistarhausta ei enää muutoin voi toteuttaa edes torjunta-aineiden kanssa.
Todistuksia Lunden Varroa Resistant Queens -punkkkien puhdistuskyvystä.
Lunden Resistant Queens - siitosemot